Kouluikäisenä askartelin paljonkin kortteja. Huumori oli niissä pitkälti mukana, niin kuin meidän perheen elämässä yleensäkin. Parasta korttien tekemisessä oli saada vastaanottaja nauramaan. Jossain vaiheessa teimme ystäväni kanssa toisillemme joulukortteja, jotka vuosi vuodelta kasvoivat kokoa. Loppujen lopuksi korttien läpilukemiseen meni pitkä tovi, kun molemmat olivat kasanneet niihin hauskoja asioita kuluneen vuoden varrelta. Oi aikoja!
Tämän päivän askarteluni alkoi uudestaan loppuvuodesta -21, kun aloin väsätä joulukortteja. En juurikaan välitä joulusta, joten olin itsekin hieman hämilläni, kun touhu vei mukanaan. Ja sehän tässä parasta onkin, suorastaan terapeuttinen vaikutus 😊 Joulun jälkeen piti vaihtaa aihetta ja lopputuloksena oli nippu keväisiä kortteja ja kortin aihioita ilman tekstejä. Kierrätys on tässäkin touhussa vallan helppoa, toisen roska on toisen aarre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti