Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että olisipa kiva saada tiskirättiin omia kuoseja. No tämä sitten alkuvuodesta toteutuikin, kun Elobina asiaa mainosti. Ja taas minulta karkasi homma lapasesta...
Rätit ovat konepestäviä ja 100% biohajoavia.
Joskus homma lähtee lapasesta... Kuosisuunnittelua, tuunailua, askartelua ja kaikenlaisia käsitöitä omaksi, ja miksei muidenkin iloksi.
Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että olisipa kiva saada tiskirättiin omia kuoseja. No tämä sitten alkuvuodesta toteutuikin, kun Elobina asiaa mainosti. Ja taas minulta karkasi homma lapasesta...
Rätit ovat konepestäviä ja 100% biohajoavia.
Mutta mitä jos tilaakin hiukka pieleen?
Turkoosi, haastava väri, näemmä ainakin minulle. Kuvittelin muokanneeni kuvasta sinisävytteisen turkoosin, mutta lopputulos olikin 'kauniin' vihreä. Ehkä mulla silmissä harittaa sen verran.. No, nyt on kaksi metriä vedenkestävää Oxford-kangasta odottamassa
a.) että joku haluaa ostaa sen tai
b.) että innostun väristä itse.
![]() |
| Kuva näyttää tietokoneen ruudulla sinisävyiseltä, mutta puhelimella katsottuna se on lähempänä totuutta, eli vihreää. Enhän toki tiedä miltä se teillä muilla näyttää 😅 |
Että tämmöinen sinivihreä päivitys tällä kertaa. Loppuviikolla tuunataan ihan valvovan silmän alla 😉
Tai ehkäpä päiväunisieppareita, kun ovat niin pieniä, heh.
Purettavasta varastokopista löytyi vanhat puunväriset pirttikaluston penkit, joita aikani pihalla pyöriteltyäni päätin hiukan tuunata. Yhteistyössä puolison kanssa saatiin vanha pinta hiottua pois ja tämän jälkeen pääsin taas toteuttamaan itseäni. Tähän projektiin ei hankittu mitään uutta, kaikki maalit olivat vanhoja, mutta luonnollisestikin käyttökelpoisia. Jalkojen valkoinen maali on Into sisustusmaalia, istuinosa on sävytetty aika paksulti kahdesta eri vihreästä sekoitetulla Osmo Colorin puuvahalla. Mustat lehtikuviot on maalattu kalustemaalilla.
Viime aikoina ei ole virkkuukoukku heilunut lain, vaan pääväylä luovuuden purkamiseen on ollut kassien tekeminen ja uusien kankaiden suunnittelu. Kassiprojekti tosin hidastui kummasti, kun toinenkin ompelukoneistani alkoi köhiä. Saattaisi olla huollon paikka. Huoltoa kaipaa myös itse ompelija, joka on viime aikoina ollut kovin juntturassa, eikä koneella työskentely helpota asiaa ollenkaan.
Iso kasa kangasta odottaa siis muuttumista kangaspalasta joksikin tarpeellisemmaksi. Siinä pinossa on myös viime kevään mummoneliökangas, jolle en vielä ole keksinyt käyttökohdetta. Pöytäliinaksi passaisi hyvin, mutta omaan käyttöön se on liian pieni. Ehkä se jää odottamaan pienempää pöytää...